Lammin Sahdin Pekka ja Sirpa Kääriäinen tekevät sinnikkäästi suomalaisen sahdin lähetystyötä Yhdysvalloissa. Kääriäiset palasivat vastikään sahdinvalmistusreissulta Coloradosta, jossa he tutustuivat kolmeen sikäläiseen pienpanimoon.

Transatlanttinen oluenpano liittyy lahtelaisen Viking Maltin laajempaan yhteistyöhön amerikkalaisen Colorado Malting Companyn (CM) kanssa. CM tarjoaa omille panimoasiakkailleen Viking Maltin mallasvalikoimaa Amerikan mantereella. Viking Malt puolestaan myy lisenssillä CM:n amerikkalaisia käsityöläismaltaita kaikkialla Euroopassa.

Ensiksi Kääriäiset tekivät sahtia BJ’s Restaurants and Brewhousen panimolla Boulderissa. Sen jälkeen panimokumppanina oli New Belgian Brewing Fort Collinsissa. Siellä on pantu sahtia ennenkin. Panimomestari Dave Glor on Suomi-fani, joka lisää sahtiin katajalastuja ja kuusenkerkkiä.

Kolmas paikka oli Three Barrel Brewing Company Del Nortessa isäntänään John Bricker. Ohessa on Pekka Kääriäisen kertomus onnistuneesta sahtimatkasta Coloradoon.

New Belgian Breweryssä Fort Collinsissa Coloradossa on pantu sahtia ennenkin. Panimomestari Dave Glor lisää sahtiin katajalastuja ja kuusenkerkkiä.

Pekka Kääriäinen: Aitoa sahtia Amerikan pienpanimoissa

Idea sahdinkeittomatkasta tuli pitkälti Viking Maltilta, kun lahtelaisyritys aloitti sekä maltaiden viennin USA:han että yhteistyön Colorado Malting Companyn kanssa, mistä kiitos jo tässä vaiheessa molemmille osapuolille.

Matkaan lähdimme yhdessä vaimoni Sirpan kanssa mukavassa pakkassäässä lauantaina 11. helmikuuta. Ensiksi lento New Yorkiin, jossa vietimme ensimmäisen yön, ja sieltä jatkolento Denveriin.

Aaron Stueck sahdinteossa BJ’s-panimolla Boulderissa.

Joshuan Cody Colorado Maltingilta nouti meidät kentältä, minkä jälkeen suuntaasimme kohti Boulderin kaupunkia. Hieno hotelli vuoristonäköalalla takasi mukavat unet, vaikka kellon siirtymää Suomesta oli jo yhdeksän tuntia.

Maanantaina oli aikainen herätys ja siirtyminen paikalliselle BJ’s Brewerylle. Teimme ensimmäisen sahtikeiton sekä Viking Maltin että Colorado Maltingin maltailla.

Panimomestarina tässä koelaitoksessa toimi Aaron Stueck. Keiton koko oli reilut 300 litraa, ja se tehtiin aika erikoisella laitteistolla, jossa keitto- ja siiviläammeet on jaettu tasan puoliksi halkaisemalla astia keskeltä väliseinällä.

Mäskäys tehtiin suoraan siiviläammeeseen. Keittoon lisäsimme oikeita katajalastuja, joita olimme tehneet Lammilla. Hiivana oli paikallinen leivinhiiva, joka herätettiin ja kaadettiin laulun kera käymistankin pohjalle, jonne jäähdytetty vierre pumpattiin.

Käyminen alkoi heti, ja se oli ohi noin kahdessa päivässä. Pääsimme maistamaan puolivalmista sahtia ja se vaikutti lupaavan onnistuneelta.

John Bricker Three Barrel -panimolla Del Nortessa.

Tiistaina kävimme tutustumassa kahteen tislaamoon; Laws Whisky Houseen ja Spirit Hound Distillersiin. Joshin auton nokka käännettiin kohti Rio Granden varrella olevaa Del Norten pikkukaupunkia.

Matkalla poikkesimme Our Mutual Friend -panimossa. Siellä pongasimme myynnissä olleen ”sahdin”, joka tosin ei kyllä ollut mitään sahtia. Intoa tuntui tässä panimossa riittävän ja hyviä oluita oli useita.

Matka taittui läpi Rocky Mountain -vuorten kirkkaassa auringonpaisteessa hienojen lumihuippujen välisiä laaksoja pitkin. Illalla majoittuminen oli Del Norten juuri entisöidyssä Windsor Hotelissa, jonka ikkunasta avautui näkymä pääkadulle ihan villinlännen malliin. Illastimme Three Barrel Brewing Company -panimon yhteydessä olevassa ravintolassa, josta sai puulämmitteisestä kiviarinauunista ihan kelvollisia pitsoja.

Keskiviikkona oli jälleen aikainen herätys. Ja kävelimme suoraan Three Barrelin vanhaan panimoon, joka toimii nyt koepanimona. Isäntänä oli Three Barrelin perustaja ja omistaja John Bricker apulaisenaan Steven. John oli käynyt hakemassa paikallisia ”katajia”, joiden oksia laitoimme siiviläammeen pohjalle.

Mäskäys tehtiin jälleen suoraan siiviläammeeseen ja lämpötilan nosto hoidettiin kuumavesilisäyksin. Maltaina oli Viking Maltin sahtimallasta ja Coloradon ruismallasta. Vierteen juoksutus tehtiin väliastiaan, johon lisäsimme suomalaiset katajalastut. Keiton ja jäähdytyksen jälkeen lisäsimme jälleen esiherätetyn leivinhiivan – ja taas laulettiin.

Iltapäivällä teimme vielä autoretken Rio Granden yläjuoksulle. Komeita olivat maisemat, vain John Wayne puuttui.

Joshua Cody (vas.) ja isä Wayne Cody sekä Sirpa Kääriäinen Colorado Malting Companylla Alamosassa.

Torstaina jätimme Del Norten ja suuntasimme Alamosaan Colorado Maltin kotitilalle. Täällä kaikki mallastuslaitteet oli tehty itse, sama koski paahtorumpuja.

Tilalla viljellään myös omaa ohraa, mutta suurin osa viljasta tulee muilta viljelijöiltä. Lisäksi Colorado tekee rahtimallastusta. Vuosituotanto on noin 600 tonnia.

Tilalla tapasimme lähes koko Codyn perheen, kolme sukupolvea. Illalla matkasimme takaisin Boulderiin, jossa Aaron oli järjestänyt pohjoismaisen illallisen.

Tilaisuuteen osallistui myös Denverissä asuva Suomen Coloradon kunniakonsuli Juha-Veikko Mäkikalli. Myöhemmin ajoimme vielä Fort Collinsiin, jossa majoituimme pieneen yksityiseen Bed and Breakfast -paikkaan nimeltään Edwards House.

Perjantaina olimme sopineet tapaamisen Dave Glorin kanssa New Belgian Brewery -panimolle. Dave johdatti meidät jättikokoisten puutankkien lomitse uuteen koepanimoon. Täällä oli väkeä töissä niin paljon, ettei meinannut aina sekaan sopia.

Pekka Kääriäinen ja Dave Glor New Belgian Breweryssä Fort Collinsissa.

Sahdinkeitto aloitettiin Viking Maltin ja Coloradon maltaiden rouhinnalla, mistä ne siirtyivät mäskikattilan yläpuolella olevaan siiloon. Luukku auki ja vettä perään, näin alkoi mäskäys.

Koska mallasta oli suhteellisen paljon, täytyi mäskäyksen edetessä mäskiä sekoittaa melalla. Kun mäski oli valmis siirrettäväksi siiviläammeeseen, laitoimme sinne jälleen katajalastuja ja kuusenkerkkiä.

Siiviläamme tuli melkein täyteen. Siivilöinti sujui painovoimaisesti, mutta melko nopeasti. Vierrettä ei keitetty, mutta kuumennettiin ja jäähdytettiin. Nyt käytimme hiivana ale-hiivaa.

New Belgian Brewery on melko iso. 10 hehtolitran koelaittieston lisäksi talossa on kaksi Steineckerin 250 hehdon keittolaitteistoa. Merkittävä osa tuotannosta oli hapanoluita, joita varastoitiin puuastioissa jopa vuoden.

Panimon yhteydessä on Taproom, joka tuntuu olevan varsin suosittu. Perjantaina ravintola ja terassi olivat lähes täynnä, kun alueella oli poikkeuksellisen lämmintä, lähes 20 astetta. Terassilla oli myös Foodtruck, josta ruokaa haettiin pitkin päivää aina iltaan asti. Illalla matka jatkui muutaman panimoravintolan ja pubin kautta yöpuulle.

Lauantaina oli herätys jo aamukuudelta, ja puoli seitsämältä meidät poimi Airport Shuttle vieden Denverin kentälle. Lento takaisin New Yorkiin, jossa olimme neljä päivää lähes lomalla, paitsi että tuli poikettua Mc Sorley’sissa, Porterhousessa, Gingermanissa ja monessa muussa olutpubissa.

Poikkesimme lisäksi varmaan USA:n mielenkiintoisimmassa sauerbier-panimossa, nimittäin Connecticutin Oxfordissa Ordinem Ecentrici Coctoresissa, jossa kävin sahtia keittämässä jo 2015. Mutta se on jo toinen tarina.

Teksti: Pekka Kääriäinen, johdanto Heikki Kähkönen. Kuvat: Pekka ja Sirpa Kääriäinen.

Facebook kommentit
JAA